Toinen plagiointi Henriltä.
Yhdysvallat ottaa jälleen velkaa. Sama viime hetkille pitkitetty kuvio on nähty viime vuosina useasti. Kaiken teatraalisuuden ja dramatiikan jälkeen ei ollut vaikea arvata, että Yhdysvaltojen velkakattoa on jälleen nostettu ja kaikki on taas hyvin. Vai onko sittenkään? Onko alkoholisti kunnossa, jos hänelle klinikalla tarjottaisiin vieroitusoireisiin muutamaa ryyppyä. Enää yksi, noh vielä toinen ja sitten kolmas, mutta sen jälkeen kaikki olisi hyvin. Velkakattoa realistisempi termi olisi velkatavoite, koska kattoa on nostettu vuoden 1960 jälkeen lähes 80 kertaa, eikä loppua ole näkyvissä. Presidentti Obama vakuutti keskushallinnon sulun aikaisissa tiedotustilaisuuksissaan maan aina hoitavan maksuvelvollisuutensa ja maksavan laskunsa ja siksi velkakaton nosto olisi tärkeä esimerkki ja viesti muulle maailmalle fiskaalisesta vastuunottamisesta.
Mutta, jos maa kykenisi maksamaan laskunsa, senhän ei tarvitsisi ottaa lisää velkaa? Samalla tavoin, kuin jos maksat Visa-laskusi Mastercardillasi, et pääse velkakierteestäsi hevillä eroon. Oikeastaan tällä hetkellä Yhdysvallat maksaa Visa-laskuaan samalla Visalla, koska se selvittää laskunsa keskuspankille (Fedille) uudestaan samaiselta keskuspankilta lainaten. Uskaltaisinkinrohkeasti jopa väittää, ettei moisesta kierteestä ole mahdollista päästä kuiville ottamalla lisää velkaa. Obaman toimesta olisikin ollut totuudenmukaisempaa myöntää, että jos velkakattoa ei nosteta, toisin sanoen jos maa ei lainaa lisää rahaa Fediltä ja ulkomaisilta rahoittajilta, heidän on julistettava itsensä maksukyvyttömiksi.
Todellinen hyökyaalto ja rysäys on kuitenkin vielä edessäpäin ja se sen koko kasvaa joka kerta, kun maa kieltäytyy myöntämästä ongelmaa. Illuusiota hyvästä ja kirkkaasta tulevaisuudesta pitää yllä maan keskuspankki, joka on jo vuosia pitänyt korkoja teennäisen alhaalla. Näin tehdessään se on hyvistä tarkoitusperistään huolimatta onnistunut olemaan yksi pääsyyllisistä 90-luvun lopun itkuplaan ja 2008 vuonna puhjenneeseen asuntokuplaan. Myöskään setelirahoitusohjelma (Quantitive Easing) ei ole toiminut. Painamalla lisää rahaa tyhjästä keskuspankki ei lopulta kykene aiheuttamaan muuta kuin inflaation, joka syö dollarin arvoa päivä päivältä enemmän.
Seuraava kupla tulee olemaan kaikkien kuplien äiti ja kutsun sitä hallintokuplaksi. On ymmärrettävää ja suorastaan luonnollista, että eri medioissa naureskellaan moisille varoitteluille, sillä onhan dollarin asema markkinoilla edelleen hyvä. Ja loppujen lopuksi, jos mikään muu ei enää auta, maahan voi pistää paperikoneet entistä kovempaan käyttöön ja painaa lisää rahaa. Ulkomaiset sijoittajat, muun muassa Kiina ja Venäjä, omistavat Yhdysvaltojen valtionvelkaa 5,6 triljoonan edestä, mutta jossain vaiheessa he tulevat huomaamaan, ettei Yhdysvallat kykene maksamaan laskujaan muuten kuin velalla ja heidän omistamansa dollarit tulevat olemaan aina vain arvottomampia. Kun ulkomaiset sijoittajat alkavat menettää uskoaan dollariin, on dollarin loppu lähellä. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka pitkään Yhdysvaltojen velkatupee pysyy paikoillaan tuulien yltyessä ja millaisiin ratkaisuihin lopussa päädytään. Päätyykö keskuspankki painamaan dollarin hyperinflaation ja unholan partaalle vai myöntyykö se nostamaan korkoja aiheuttaen valtavan todellisuusiskun valtion kasvoille. Kumpikaan ratkaisuista ei ole helppo tai kivuton, mutta jälkimmäinen on ehdottomasti vastuullisempi. Kyllä, Yhdysvallat ja sitä kautta koko maailma tulee ajautumaan valtavaan lamaan, mutta halvan rahan ja velan ottamisen aikana tehdyt virheet korjataan tuolloin. Vakavasta sairaudesta paraneva potilas joutuu hetken aikaa nauttimaan pahanmakuista lääkettä, mutta loppujen lopuksi hänen on se jossain vaiheessa kulautettava alas, jos hän haluaa selvitä. Koska ja keneltä löytyy poliittista kanttia myöntää välttämätön ja tehdä, mikä on oikein?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti