80-luvun lopulla ilmestyneessä kirjassa Sodan ja rauhan futurologia (War and antiwar, Alvin ja Heidi Toffler, suomennos -93) käsiteltiin teknologia-aaltojen tuomia muutoksia yhteiskunnan hallitsevana mallina. Kirjan lukemisen jälkeen on ollut jännä huomata, miten vanhan mallin valta yrittää pitää viimeiseen asti kiinni omasta vallastaan ja taistella uutta vastaan.
Teollisuusvallankumous toi valtaan mallin, jossa kaikki kehittyi kohti isoja yksiköitä. Huipun saavutti asekehittelyssä ydinaseet, joilla pystyy tuhoamaan kokonaisia kaupunkeja. Muualla yhteiskunnassa aina vain suuremmat tehtaat ja massatuotanto sekä yhteiskuntajärjestelmänä Neuvostoliitto sekä muut liittovaltiot ja vastaavat liittoumat.
Jo kirjan kirjoittamisen aikaan oli näkyvissä merkkejä uuden teknologia-aallon muodostumisesta, vaikka sen lopullista muotoa ei pystytty edes arvaamaan. Aseet ovat kehittyneet kohti ei-tappavuutta ja yhteiskunta kehittynyt tietoyhteiskunnaksi. Suuret yksiköt ovat menettämässä valta-asemaansa ja paine on kohti pienenpää alueellista itsehallintoa. Suomessa on tulossa takaisin maakunnat, mutta paine on kohti vieläkin pienenpää, kuntien keskinäistä yhteistyötä ja kansalaisten suoraa vaikuttamista kansalais- ja kuntalaisaloitteiden sekä kansanäänestysten kautta.
Siinä, missä teollisuusaaltoa kuvasti salailu ja tiedon mahdollisimman suuri pimittäminen muilta - kylmä sota - on maailma kehittynyt suuntaan, jossa tietoa on kertynyt paljon ja Internetin ansiosta se on yhä useamman saatavilla, mikä on aiheuttanut tiedon vapautumisen ja tulevaisuuden suunta on avoin tiedon jakaminen kaikille.
Vanhalle aallolle tyypillistä on myös byrokratian kasvaminen niihin mittasuhteisiin, että se kasvaa vain oman kasvamisensa vuoksi, jotta hyvävelijärjestelmässä saataisiin kaikille oikemielisille jokin virka ja vakituinen palkka. Se ei enää auta ihmisiä ylläpitämällä infrastruktuuria ja työpaikkojen mahdollisuutta, vaan toimii elämää hankaloittaen, jotta keksisivät itselleen jotain tekemistä, jolla perustelisivat virkansa olemassaolon.
EU on tässä suhteessa hirveä luomus, jolla lähes tai jo eläkeiässä olevat kylmän sodan poliitikot koittavat pitää kiinni tuntemastaan maailmasta, kun muut ovat kehittyneet ulos siitä. Sitä varjostaa salailu ja kähmintä, mikä käy ilmi siitä, ettei kukaan ole suostunut tekemään EU:lle virallista tilinpäätöstä. Niin TTIP-, kuin muitakin sopimuksia kehitetään niin salassa, etteivät edes valtaan valitut henkilöt saa siitä kertoa ulkopuolelle, jos onnistuvat näkemään sopimustekstin. Sen tiedotus ja tiedon jakaminen on propagandaa. Brexitin myötä EU on uhannut sodalla niitä maita, jotka harkitsevat eroa.
Perinteinen media on yhtälailla jäämässä jälkeen kehityksestä ja julkaisevat edelleen propagandaa ja suoranaisia valheita näkemättä, miten kehitys on luonut tavallisille ihmisille keinon tarkastaa asioita perinteisen median ohi. Tai kyllä ne näkevät, mistä johtuu taistelu sosiaalista mediaa ja uusia medioita vastaan.
Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikainen Trumpin herjaaminen näyttää säälittävältä ja on pelkästään sitä samaa törkyä, mistä mv-lehteä on syytetty. Vanhan median päätoimittajat kirjoittivat "kannanoton luotettavan median puolesta", mutta jokainen taitaa olla rikkonut sitä siten, että vanha media ei ole sen luotettavampi, kuin ns. valemediatkaan. Jokainen valhe ja propaganda ajaa ihmisiä enemmän ja enemmän vaihtoehtoisten medioiden pariin, koska yksikään vanha media ei enää harrasta journalismia, journalismia ei enää ole.
