Katselin juuri Youtubesta videon War of the Words eli sanojen sota. Voin suositella sen katsomista.
Tämä koskee asekeskustelussa niin Yhdysvaltoja, kuin Suomea. Eikä vain asekeskustelua, vaan lähes kaikkea muutakin uutisointia. Suomessa tapahtuu vuosittain keskimäärin kaksi tappoa laillisilla ampuma-aseilla ja laittomiin ei mikään laki vaikuta. Ylivoimaisesti suurin osa tapoista tapahtuu keittiöveitsellä ja tilanteessa, jossa alkoholisoituneet henkilöt tappelevat keskenään.
Medialukutaito olisi tärkeää osata. Kun media tai poliitikko yrittää lietsoa pelkoa virheellisillä termeillä (esim. lähes sarjatulta ampuva ase), ei tavoitteena ole tiedon levitys, vaan keskustelun tyrehdyttäminen. Katsojille tai kuuntelijoille yritetään luoda mielikuva jostain pelottavasta asiasta, kuten sota, ja liittää se demonisoitavaan asiaan, kuten ase.
Jokelan ja Kauhajoen ampujat olivat hakeneet hoitopaikkaa psykiatriselta osastolta, mutta molemmille oli tullut kielteinen päätös määrärahoihin perustuen. Mikään aselainmuutos - edes täyskielto - ei olisi estänyt tekoja. Jos aseita ei olisi ollut saatavilla, olisi teot voitu toteuttaa kotitekoisilla pommeilla tai hankkia happoa ja heitellä sitä kasvoille, kuten yhdessä suunnassa maailmaa tapahtuu vähän väliä.
Kysymys tulisi olla, miksi väärien mielikuvien luoja ei halua parantaa ongelman todellista syytä, vaan rakentaa olkiukkoja asian sivuosassa olevaan esineeseen. Onko päättäjän niin vaikea myöntää olleensa väärässä - mm. mielenterveystyön määrärahojen leikkauksista.
Ongelma termien väärinkäytössä on myös se, että ne kokevat inflaation - laimenevat. Esimerkiksi rasismi tarkoitti ennen rotusortoa, mutta nykyään se on laajennettu koskemaan kaikkia asioita, joista ollaan erimieltä vallassa olevien poliitikkojen kanssa. Rasismin ja fasismin on tarkoitus luoda mielikuva, että henkilö kannattaa Toisen maailmansodan hallintojärjestelmiä, vaikka mitään todellista kytköstä henkilöiden ja ideologioiden välillä ei ole.
