11.9.2014 pidetyllä eduskunnan kyselytunnila ministeri Ihalaisen puheesta voi helposti ymmärtää, että työllistymisen nuorisotakuu on vain yksi tempputyöllistämisen muoto. Työttömiä samalla hetkellä Ihalaisen mukaan oli 350000 henkilöä, mutta mikä on todellinen luku? Kaikki työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevat henkilöt ovat silti työttömiä, koska he eivät saa palkkaa, vaan muutaman euron ylläpitokorvausta. Eli todellinen työttömien määrä on tuota huomattavasti isompi.
Tärkeä kysymys olisikin, että miten valvotaan ja millä estetään, ettei toimenpiteitä käytetä ilmaistyövoimana korvaamaan palkkatyötä ja siten vääristetä kilpailua?
Kun katsoo eduskunnan toimia, on ihmeellistä, että kukaan ei tunnu edes ajattelevan yksinkertaisimpia ja toimivimpia toimenpiteitä työllisyyden nostamiseksi. Parhaiten työpaikkoja lisäisi byrokratian keventäminen ja yksinkertaistaminen siten, että pk-yritykset ja yksityisyrittäjät voisivat helposti palkata lisätyövoimaa tarvitaessa, kuten sairauden tai kiireen sattuessa.
Kyselytunnilla eräs edustaja mainitsi, ettei tieto liiku eri yksiköiden välillä tarpeeksi tehokkaasti ja asiakkaiden kohtaamiseen ei ole henkilökuntaa.
Tähän löytyisi ratkaisu siitä, että yhdistetään TE-keskuksen, Kelan ja sosiaalitoimen palvelut yhdeksi yksiköksi. Kun joka paikkaan ei tarvitse erikseen toimittaa todistuksia koulutuksista yms. ja tietojen kirjaamiseen riittää yksi kerta, vähenee byrokratia ja virkamiesten tarve huomatavasti, jolloin samoilla tai jopa vähemmillä resursseilla voidaan siirtää ihmisiä asiakaspalveluun.
