keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Valittu vai ehdolla

Nyt, kun on kahdet vaalit ihan perätysten, tulee hyvin esille eräs ongelma. Jokaisesta puolueesta on asetettu ehdolle juuri valittuja kansanedustajia. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, että puolueet haluavat maksimoida tulevat äänet. Mutta äänestäjien kannalta asia on ongelmallisempi, haluaako juuri valittu edustaja olla eduskunnassa vai lähteekö hän nyt sitten mepiksi ja valuiko antamani ääni nyt hukkaan. Onko puolueen ääniharavana edustaja vai pelkkä kumileimasin.

Tämän voisi ratkaista siten, että kirjaisi lakiin, ettei henkilö voi toimia, kuin yhdessä luottamustehtävässä kerrallaan. Jos on kunnallisvaltuutettu, kansanedustaja, meppi tai presidentti, ei voi olla ehdolla vaaleissa, joihin valitaan ennen nykyisen luottamustoimen päättymistä.

Tämä laittaisi ehdokkaat miettimään mihin he oikeasti haluaisivat. Ehdokkaaksi asettumisen sijaan edustaja voisi toimia toisten ehdokkaiden mainostajana ja kertoa antavansa näyttävästi tuen jollekin ehdokkaalle, tai vaikka useammallekin. Näin voitaisiin ottaa hyöty ääniä keräävästä henkilöstä ilman, että äänestäjille anntetaan epämääräinen, epäilevä tunne ehdokkaan sitoutumisesta toimien hoitamiseen.


Kun vaaleihin päästiin, niin olisi parannusehdotus muihinkin vaaleihin. Henkilövaalien pitäisi olla siirtoäänivaalit. Siirtoäänivaaleissa ei toista kierrosta tarvittaisi ja äänestäjän ei tarvitsisi miettiä taktista äänestämistä.

Siirtoäänivaaleissa äänestäjä laittaa lappuun ehdokkaiden numerot paremmuusjärjestyksessä.
Esimerkiksi vaalit, joissa ovat ehdolla ehdokkaat A-F.

Nykyinen vaalitapa laittaa äänestäjän miettimään vaalitaktikointia. Äänestäjä haluaisi äänestää C:tä. Koska B ja E ovat suuria ennakkosuosikkeja, hän joutuu äänestämään E:tä, koska ei missään nimessä haluaisi B:tä valituksi.

Siirtoäänivaaleissa kirjoitetaan lappuun useamman henkilön numero paremmuusjärjestyksessä. Vähiten laskennassa ääniä saadun henkilön laput laskettaisiin uudelleen siten, että äänet siirtyisivät lapun arvojärjestyksessä seuraavana olevalle ehdokkaalle. Seuraavaksi otetaan laskentaan jälleen vähiten ääniä saaneen ehdokkaan lapuista siirretyt äänet ja kaava toistetaan, kunnes vain kaksi ehdokasta on jäljellä, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa.

Henkilö voisi äänestää C:tä huoletta, koska hänen ei tarvitse miettiä vaalitaktikointia. Muiksi ääniksi hän voisi laittaa vaikkapa F:n, koska tämä vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä ja kolmanneksi E:n vaalitaktisista syistä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa huomataankin, että B:n ja E:n suosio olikin vain mediahypetystä ja todellisia suosikkeja olivatkin A ja C. Näin olisi myös mahdollista vähentää median tekemää manipulointia.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Vaalivaikuttamisesta

Vaalien alla on joillakin ollut kova hinku huutaa "vaalivaikuttamisesta", ihan kuin se olisi jotain ulkomaisten vakoojien tekemää laitonta toimintaa. Mutta mitä se sitten on?

Vaalilvaikuttaminen on sitä, että haluaa tuoda esille mielestään tärkeitä asioita. Joka kerta, kun ehdokas tai puolueenjäsen avaa suunsa on se vaalivaikuttamista. Jokainen vaalimainos on vaalivaikuttamista. Jokainen lehtisten jako torilla on vaalivaikuttamista. Kuten ehdokkailla, puolueella ja heidän tukijoukoillaan on oikeus vaalivaikuttamiseen, on sama oikeus myös henkilöillä, jotka eivät syystä tai toisesta pidä ehdokkaasta. Käytetyssä muodossaan vaalivaikuttaminen on synonyymi sananvapaudelle.

Kun puolue kaivaa esille toisen puolueen jäsenen vanhoja blogikirjoituksia vuosien takaa, se ei voi vaatia, että muut olisivat hiljaa sen omien jäsenten julkisuuteen kirjoittamista asioista.

Toinen tähän liittyvä termi on "hybridivaikuttaminen". Jos joku ei ole samaa mieltä kanssasi, hän kuuluu johonkin ulkovallan massiiviseen cybersotayksikköön, joka vainoaa sinua. Jos henkilö kieltää kuuluvansa mihinkään ulkovallan hybridisodankäyntiyksikköön, on vain todiste, että hän kuuluu siihen ja peittelee asiaa.  Kyseessä on vain uusi salaliittoteoria.