torstai 28. heinäkuuta 2016

Miksi perinteinen media vastustaa vaihtoisia tiedonvälitystapoja

Uutisesta, jossa poliisi vaatii MV-lehden sulkemista, keskustellessa tuli esille kysymys, miksi perinteinen media on niin hanakasti uusia tiedonvälityssivustoja, sosiaalista mediaa sekä MV:n ja Uberin kaltaisia sivustoja vastaan. Melko yhdessä rintamassakin, joten ovatko ne lahjottu tai painostettu siihen? Vastauksena voisi sanoa, ettei lahjontaa tai salaliittoja tarvita.

Internet on laajentanut mahdollisuuksia seurata useampia tiedotusvälineitä ulkomaita myöten. Myös sosiaalinen media tarjoaa tiedon levitystä. Tietoa on saatavilla erittäin laajasti, joten perinteisen median asema ei enää ole kansalaisten opettajana toimiminen - "kyllä me tiedämme paremmin, joten usko meitä" on jo mennyttä aikaa.

Ihmiset eivät ole tyhmiä ja Internetin myötä vertaillaankin eri uutisia toisiinsa, mikä paljastaa suomalaismedioiden vääristelyt helpommin.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti erääseen uutiseensa, että Keski-Euroopassa riehuivat äärioikeistolaiset, mutta HS:n lähteenä käyttävä media kertoi samalla uutiskuvalla riehujien olleen vasemmistolaisia. Näyttää siltä, että yksi tapa uutisoida oikeuteen meneviä tapauksia on esittää syytetystä kuva vain, jos kuvasta käy ilmi vaalea ihon väri. Muutenkin voisi sanoa, ettei journalismia enää ole. Uutiset ovat osittain alkaneet muistuttaa twitter-julkaisuja, jossa nopeus korvaa tarkkuuden.

Kun ihmiset huomioivat toimituksen tason huonontuneen, he helposti alkavat etsiä muita uutislähteitä.

Kotimainen media ei voi syyttää ulkomaista mediaa levikin laskusta, koska heiltä he kopioivat ulkomaan jutut, ja itsessä, eli omassa huonossa toimituksellisuudessa, ei koskaan voi olla vikaa, joten ketä sitten syyttää asiasta?
Hirveästi ei voi lukijakuntaa syyllistää tyhmiksi, vaikka sitäkin on nähty.
Jäljelle jää vaihtoehtomediat, ei perinteiseen mediajaotteluun kuuluvat toimijat.
Kun MV:llä ja Uberilla voi osoittaa olevan vääristeltyjä uutisia muun sisälllöntuotanon seassa, ne ovat mielekäs kohde.

Kunhan vain ei tarvitse tunnustaa, että omasta sisällöstä iso osa on Seiskan kanssa samanlaista juoruilua.