Valittu vai ehdolla

Nyt, kun on kahdet vaalit ihan perätysten, tulee hyvin esille eräs ongelma. Jokaisesta puolueesta on asetettu ehdolle juuri valittuja kansanedustajia. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, että puolueet haluavat maksimoida tulevat äänet. Mutta äänestäjien kannalta asia on ongelmallisempi, haluaako juuri valittu edustaja olla eduskunnassa vai lähteekö hän nyt sitten mepiksi ja valuiko antamani ääni nyt hukkaan. Onko puolueen ääniharavana edustaja vai pelkkä kumileimasin.

Tämän voisi ratkaista siten, että kirjaisi lakiin, ettei henkilö voi toimia, kuin yhdessä luottamustehtävässä kerrallaan. Jos on kunnallisvaltuutettu, kansanedustaja, meppi tai presidentti, ei voi olla ehdolla vaaleissa, joihin valitaan ennen nykyisen luottamustoimen päättymistä.

Tämä laittaisi ehdokkaat miettimään mihin he oikeasti haluaisivat. Ehdokkaaksi asettumisen sijaan edustaja voisi toimia toisten ehdokkaiden mainostajana ja kertoa antavansa näyttävästi tuen jollekin ehdokkaalle, tai vaikka useammallekin. Näin voitaisiin ottaa hyöty ääniä keräävästä henkilöstä ilman, että äänestäjille anntetaan epämääräinen, epäilevä tunne ehdokkaan sitoutumisesta toimien hoitamiseen.


Kun vaaleihin päästiin, niin olisi parannusehdotus muihinkin vaaleihin. Henkilövaalien pitäisi olla siirtoäänivaalit. Siirtoäänivaaleissa ei toista kierrosta tarvittaisi ja äänestäjän ei tarvitsisi miettiä taktista äänestämistä.

Siirtoäänivaaleissa äänestäjä laittaa lappuun ehdokkaiden numerot paremmuusjärjestyksessä.
Esimerkiksi vaalit, joissa ovat ehdolla ehdokkaat A-F.

Nykyinen vaalitapa laittaa äänestäjän miettimään vaalitaktikointia. Äänestäjä haluaisi äänestää C:tä. Koska B ja E ovat suuria ennakkosuosikkeja, hän joutuu äänestämään E:tä, koska ei missään nimessä haluaisi B:tä valituksi.

Siirtoäänivaaleissa kirjoitetaan lappuun useamman henkilön numero paremmuusjärjestyksessä. Vähiten laskennassa ääniä saadun henkilön laput laskettaisiin uudelleen siten, että äänet siirtyisivät lapun arvojärjestyksessä seuraavana olevalle ehdokkaalle. Seuraavaksi otetaan laskentaan jälleen vähiten ääniä saaneen ehdokkaan lapuista siirretyt äänet ja kaava toistetaan, kunnes vain kaksi ehdokasta on jäljellä, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa.

Henkilö voisi äänestää C:tä huoletta, koska hänen ei tarvitse miettiä vaalitaktikointia. Muiksi ääniksi hän voisi laittaa vaikkapa F:n, koska tämä vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä ja kolmanneksi E:n vaalitaktisista syistä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa huomataankin, että B:n ja E:n suosio olikin vain mediahypetystä ja todellisia suosikkeja olivatkin A ja C. Näin olisi myös mahdollista vähentää median tekemää manipulointia.

Vaalivaikuttamisesta

Vaalien alla on joillakin ollut kova hinku huutaa "vaalivaikuttamisesta", ihan kuin se olisi jotain ulkomaisten vakoojien tekemää laitonta toimintaa. Mutta mitä se sitten on?

Vaalilvaikuttaminen on sitä, että haluaa tuoda esille mielestään tärkeitä asioita. Joka kerta, kun ehdokas tai puolueenjäsen avaa suunsa on se vaalivaikuttamista. Jokainen vaalimainos on vaalivaikuttamista. Jokainen lehtisten jako torilla on vaalivaikuttamista. Kuten ehdokkailla, puolueella ja heidän tukijoukoillaan on oikeus vaalivaikuttamiseen, on sama oikeus myös henkilöillä, jotka eivät syystä tai toisesta pidä ehdokkaasta. Käytetyssä muodossaan vaalivaikuttaminen on synonyymi sananvapaudelle.

Kun puolue kaivaa esille toisen puolueen jäsenen vanhoja blogikirjoituksia vuosien takaa, se ei voi vaatia, että muut olisivat hiljaa sen omien jäsenten julkisuuteen kirjoittamista asioista.

Toinen tähän liittyvä termi on "hybridivaikuttaminen". Jos joku ei ole samaa mieltä kanssasi, hän kuuluu johonkin ulkovallan massiiviseen cybersotayksikköön, joka vainoaa sinua. Jos henkilö kieltää kuuluvansa mihinkään ulkovallan hybridisodankäyntiyksikköön, on vain todiste, että hän kuuluu siihen ja peittelee asiaa.  Kyseessä on vain uusi salaliittoteoria.

Ajatus HS:ien kommentista

Ajatus, jonka Helsingin Sanomien kommentti toi esiin.
Siihen nähden, että hallitusten toiminta on muistuttanut ennemmin kleptokratiaa, ei kovin paljoa vaikuta siltä, että tämä olisi huolenaihe.
"Hyvinvointivaltion tulevaisuuden suurin uhka on se, että se menettää kansalaisten silmissä oikeutuksensa."

Kaikki demokraattisen valtion oikeutukset ollaan lopettamassa tai ajamassa alas ja myymässä veroparatiisiyhtiöille. Kansalaisten etujen ajaminen ja elinmahdollisuuden takaamiseen tähtäävä toiminta, rajakontrolli, omien kansalaisten terveydenhuolto, yhteiskuntarauhan ylläpito, koulut, varmuusvarastot, maan luonnonvarat.

Miten puolestaan kleptokraattinen valtio ilmenee.
Hyväveli-kähmintää, omille ja/tai sukulaisten ja tuttujen yrityksille urakat, kaikki yhteinen omaisuus myydään (annetaan ilmaiseksi) kasvottomille kansainvälisille toimijoille. Kokoomus-EK-lobbariyhtiö-pyöröovi heiluu usein. Ammattiyhdistykset voisivat puolittaa vuokra-asuntojensa vuokran ja silti tehdä ison voiton, mutta enemmän tykätään kahmia ihmisten rahat - siis niiden, joiden etua väittävät ajavansa, sillä duunareilta sosiaalisen asumisen kustannukset otetaan. Valtion ja kuntien hallintoa vain paisutetaan ja mukaan on otettu paljon tukia yhdistyksille, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin tukien nostaminen.
Aina, kun EU haluaa Suomen maksavan enemmän, päättäjät innoissaan ovat maksamassa mitä tahansa ja vielä enemmän.

Hallitus ei ole edes yrittänyt luoda uusia työpaikkoja tai mahdollisuutta työllistämiseen. Ennemmin pk-yritysten olemassaolon mahdollisuuksia on kuristettu tilanteessa, jossa byrokratiaa ja muuta sääntelyä tulisi vähentää.
Kiusaaminen ja tökkiminen on juurikin asia, joka suistaa pieni- ja keskituloiset köyhyyteen.

Kuinka moni päättäjä on ajanut omien etuuksiensa vähentämistä ja palkkansa alentamista? Kuinka moni on vaatinut pöhöttyneen hallinnon siivoamista?

ps. Jokin nykyisessä toiminnassa saa minut miettimään 90-luvun lamaa, jossa tehtiin omaisuudensiirto ajamalla yrityksen ja velalliset ahdinkoon ja konkursseihin. Ja itsemurhiin.

Automaation lisääntymisestä

Robotiikka ja automaatio valtaavat koko ajan työpaikkoja, jotka ovat pois ihmisiltä. Mutta mistä otetaan ihmisille toimeentulo tulevaisuudessa?

On ehdotettu yleistä kansalaispalkkaa, mutta mistä varat sen toteuttamiseen saadaan? Verottamalla yhtiöitä, jotka ovat ainoita tuottavia yksiköitä?
Entä, kun yhtiöt siirtyvät veroparatiiseihin pakoon? Poliitikot eivät tule poistamaan veroparatiiseja, he ovat itsekin liian korruptoituneita ja sidoksissa niihin, kun ovat piilottaneet omaisuuttaan niihin. Esimerkkinä Panama-paperit ja muut veroparatiisivuodot. Vallan huipulla olevat eivät halua luopua vallastaan.

Velkaan perustuva maailmantalous ei ole muutenkaan kestävällä pohjalla. Samaan aikaan yhtiöiden olisi tuotettava aina vain suurempia voittoja.
Osake- ja johdannaispörssit elävät täysin omassa ulottuvuudessaan. Toisaalta ne ovat vain ylisuuria ponzi-huijauksia - mustapekka jää käteen niille viimeisille, jotka eivät onnistu myymään arpalippujaan.

Koko talouden perusta täytyy muuttua. Johonkin, mitä ei vielä osata kuvitella, johonkin täysin uuteen järjestelmään.

Kuntaliitokset eivät tuoneet säästöjä

Puolitoista viikkoa taaksepäin oli mediassa, etteivät kuntaliitokset ole tuottaneet säästöjä. Asia oli tiedossa ja siitä pidettiin ääntä jo ennen liitoksia. Yksi suurimmista säästöistä olisi tullut, jos ei olisi ollut viiden vuoden irtisanomissuojaa. Suorittavasta portaasta leikataan ja vähennetään, mutta hallintoon pitää saada uusia turhia penkinlämmittäjän virkoja koska irtisanomissuoja. Säästäjö tulisi, jos lopetettaisiin hyvävelikähminnät ja kevennettäisiin organisaation yläpäässä olevia tarpeettomia virkoja.