Kirjoitus ruotsin kielestä on jäänyt kirjoittamatta, kun en ole havainnut mitään lisättävää lukemiini kirjoituksiin. Mutta laitetaanpa jotain talteen.
Ruotsin kielen opiskelun tulisi olla vapaaehtoista. Mitkään keskusteluissa esitetyistä perusteluista pakollisuudelle eivät koske pelkästään ruotsia, vaan samoilla perusteilla pitäisi kaikille (myös ruotsinkielisille) olla pakollisena niin englanti, saksa, venäjä, kiina kuin esperantokin.
Myös jatko-opintojen suorittamiselle pakkoruotsista on haittaa ja itseasiassa se on jopa jatko-opintojen este. Suomessa jokaiseen peruskoulun jälkeiseen opiskeluun vaaditaan jonkinlainen ruotsin kielen osaaminen. Kuinka monta mahdollista luonnontieteen nobelistia onkaan jäänyt vaille opintopaikkaa vain ruotsin osaamattomuuden takia.
Ruotsi on maailmalla erittäin marginaalinen kieli, jonka opettamisessa koko kansalle ei ole järkeä. Vapaaehtoisia kielen opiskelijoita kyllä riittää siihen, että tarvittavat palvelut voidaan taata.
Tämän takia opiskelemme ruotsia: Tässä kartassa on merkattuna kaikki Suomen kunnat (Ahvenanmaata lukuunottamatta), joissa ruotsinkielisiä on vähintään 20% ja toisessa 50%. Kun enemmistön ja vähemmistön suhde on näin valtava, ei ole perusteltua pakottaa enemmistöä opiskelemaan vähemmistön kieltä. (kuvien lähde: kielipolitiikka.net)
torstai 15. toukokuuta 2014
torstai 16. tammikuuta 2014
Tietoyhteiskuntamainen tapa järjestää opetus
Aluksi voisin suositella katsomaan videot Digital Aristotle: Thoughts on the Future of Education ja Salman Khan talk at TED 2011, jotta ymmärtäisitte millaista järjestelmää ajattelen.
Khan Academy on käytännössä ilmaista opetusta antava sivusto ja jokaisen aiheen päätteeksi on pieni kokeen kaltainen osio, jonka läpäisee vastaamalla oikein tiettyyn määrään kysymyksiä peräkkäin.
Nykyinen järjestelmä tasapäistää oppilaita ja aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Osa oppilaista ei saa tarvitsemasa lisäopetusta, kun he eivät ymmärrä jotain tiettyä asiaa, mikä kasaa heidän osaamiseensa pieniä aukkoja ja opetus jatkaa mekaanisesti eteenpäin. Toiset oppilaat oppisivat tietyt asiat nopeasti ja olisivat valmiita siirtymään seuraavalle tasolle oppimisessaan, mutta opetus pitää heidät kohdassa, jonka he jo osaavat.
Mainittu järjestelmä vapauttaisi ainakin osan opettajan ajasta oppilaiden tutorointiin.
Mitä, jos opetus järjestettäisiinkin Salman Khanin ideoiman mallin mukaisesti?
Opetusta voitaisiin järjestää nykyistä joustavammin ja mallissa otetaan huomioon myös se, että ihmiset oppivat eri tahdilla, jotkut oppivat alun nopeasti, mutta jumittuvat myöhemmässä vaiheessa, kun toisen tie voi nousta pystyyn jo alkunsa.
Opettaja-lehden artikkelissa ollaan huolissaan yleissivistävien aineiden tippumisesta lukion opetussuunnitelmasta.
Miten kävisi, jos oppilaat saisivat käydä opintoja omassa tahdissaan? Yleissivistävät aineet olisivat siellä mukana ja opettajat voisivat seurata oppilaiden edistymistä.
Uudesta mallista olisi hyötyä peruskoulussakin. Esimerkiksi pakollisesta ruotsin kielestä voitaisiin luopua ja ottaa rinnalle muitakin aineita. Suurin este kurssien järjestämiseen on osanottajien vähyys, mutta Khan Academyn mallissa useampaa kieltä osaavat opettajat voivat opettaa useampaa kieltä kerralla ja tutoroida oppilaita heidän tarvitessa apua.
Malli mahdollistaisi joustavan ja paljon nykyistä monipuolisemman opetuksen, jossa opiskelija saisi apua tarvittaessa ja siirtyisi opinnoissa eteenpäin, kun osaa jo tietyn asian sekä mielenkiintoisen alan opiskelu ei olisi kiinni muista samasta alasta kiinnostuneista henkilöistä.
Khan Academy on käytännössä ilmaista opetusta antava sivusto ja jokaisen aiheen päätteeksi on pieni kokeen kaltainen osio, jonka läpäisee vastaamalla oikein tiettyyn määrään kysymyksiä peräkkäin.
Nykyinen järjestelmä tasapäistää oppilaita ja aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Osa oppilaista ei saa tarvitsemasa lisäopetusta, kun he eivät ymmärrä jotain tiettyä asiaa, mikä kasaa heidän osaamiseensa pieniä aukkoja ja opetus jatkaa mekaanisesti eteenpäin. Toiset oppilaat oppisivat tietyt asiat nopeasti ja olisivat valmiita siirtymään seuraavalle tasolle oppimisessaan, mutta opetus pitää heidät kohdassa, jonka he jo osaavat.
Mainittu järjestelmä vapauttaisi ainakin osan opettajan ajasta oppilaiden tutorointiin.
Mitä, jos opetus järjestettäisiinkin Salman Khanin ideoiman mallin mukaisesti?
Opetusta voitaisiin järjestää nykyistä joustavammin ja mallissa otetaan huomioon myös se, että ihmiset oppivat eri tahdilla, jotkut oppivat alun nopeasti, mutta jumittuvat myöhemmässä vaiheessa, kun toisen tie voi nousta pystyyn jo alkunsa.
Opettaja-lehden artikkelissa ollaan huolissaan yleissivistävien aineiden tippumisesta lukion opetussuunnitelmasta.
Miten kävisi, jos oppilaat saisivat käydä opintoja omassa tahdissaan? Yleissivistävät aineet olisivat siellä mukana ja opettajat voisivat seurata oppilaiden edistymistä.
Uudesta mallista olisi hyötyä peruskoulussakin. Esimerkiksi pakollisesta ruotsin kielestä voitaisiin luopua ja ottaa rinnalle muitakin aineita. Suurin este kurssien järjestämiseen on osanottajien vähyys, mutta Khan Academyn mallissa useampaa kieltä osaavat opettajat voivat opettaa useampaa kieltä kerralla ja tutoroida oppilaita heidän tarvitessa apua.
Malli mahdollistaisi joustavan ja paljon nykyistä monipuolisemman opetuksen, jossa opiskelija saisi apua tarvittaessa ja siirtyisi opinnoissa eteenpäin, kun osaa jo tietyn asian sekä mielenkiintoisen alan opiskelu ei olisi kiinni muista samasta alasta kiinnostuneista henkilöistä.
torstai 9. tammikuuta 2014
Pieni ajatus GMO:sta
Geenimuuntelua voi käyttää joko hyvään tai pahaan tarkoitukseen.
Monsaton kaltaiset suuret yhtiöt eivät välitä ihmisten terveydestä ja niiden toiminta (selkeytys: monopoliaseman hankkiminen), etenkin patentit, olisi estettävä.
Geenimuuntelulla voidaan lisätä kasvien ravintopitoisuutta, tuhohyönteisten sekä tautien kestoa ja satoisuutta. Myös biomuovien valmistusta voidaan lisätä ja kustannuksia alentaa geenimuuntelemalla kasveja tuottamaan sopivia molekyylejä.
Hyviä käyttökohteita on paljon.
Kunhan vain pidetään geenimuuntelu pois ahneilta suuryrityksiltä ja sallitaan koko ihmiskuntaa hyödyttävä kehittely.
Monsaton kaltaiset suuret yhtiöt eivät välitä ihmisten terveydestä ja niiden toiminta (selkeytys: monopoliaseman hankkiminen), etenkin patentit, olisi estettävä.
Geenimuuntelulla voidaan lisätä kasvien ravintopitoisuutta, tuhohyönteisten sekä tautien kestoa ja satoisuutta. Myös biomuovien valmistusta voidaan lisätä ja kustannuksia alentaa geenimuuntelemalla kasveja tuottamaan sopivia molekyylejä.
Hyviä käyttökohteita on paljon.
Kunhan vain pidetään geenimuuntelu pois ahneilta suuryrityksiltä ja sallitaan koko ihmiskuntaa hyödyttävä kehittely.
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Pikkuisen suorasta demokratiasta
Aina silloin tällöin tulee vasta-argumenttina, että suora demokratia ei poista kaikkia aukkoja ja systeemistä löytyy ongelmia vaikka suora demokratia olisi käytössä.
Nuo ongelmat ovat olemassa jo nykysysteemissä. Eikö olisi parempi, jos niitä porsaanreikiä olisi paljon vähemmän? Suora demokratia auttaa myös etsimään ratkaisuja, joilla noiden epäkohtien haitat voidaan minimoida. Eikö olisi mukavampaa, että kengissä olisi edes pohjat ehjänä, jos satut kävelemään rikkoutuneen lasipullon yli?
Tiede-lehden sivulla artikkelissa Entä jos maan asioista päättäisi kansa? oli yksi asia, josta ajattelin mainita.
Mutta kansahan äänestää eduskuntaan julkkiksia, vai voisiko kyseessä olla säännön vahvistava poikkeus. Toisaalta äänestäjät osaavat hoitaa oman elämänsä muitakin osa-alueita ja uusavuttomat jäävät laiskuuttaan nukkuvien puolueeseen.
Joka vuosi monet ihmiset tekevät päätöksen lähteä lomamatkalle. Millä perusteella he osaavat valita lomakohteen itselleen? Eikö olisi parempi, jos joku muu valitsisi lomakohteen heille heidän puolestaan?
Entäpä auton uusiminen? Auton omistaja tekee huoltotarkastuksen perusteella päätöksen vaihtaako auton uuteen vai jatkaako vanhalla vielä vuoden.
Aivan samalla periaatteella ihmiset voivat päättää muistakin asioista. Heille on vain annettava tarpeeksi tietoa asioista, eli juurikin päinvastoin, kuin nykyään valtiovalta toimii.
Nuo ongelmat ovat olemassa jo nykysysteemissä. Eikö olisi parempi, jos niitä porsaanreikiä olisi paljon vähemmän? Suora demokratia auttaa myös etsimään ratkaisuja, joilla noiden epäkohtien haitat voidaan minimoida. Eikö olisi mukavampaa, että kengissä olisi edes pohjat ehjänä, jos satut kävelemään rikkoutuneen lasipullon yli?
Tiede-lehden sivulla artikkelissa Entä jos maan asioista päättäisi kansa? oli yksi asia, josta ajattelin mainita.
"Eikö kansa osaa tai ehdi?Jos kansa olisi niin tyhmää, että sen ei voi antaa päättää asioista, niin miksi pitäsi olla demokratiaa ollenkaan? Eikö diktatuuri olisi parempi? Eihän kansa voi osata äänestää päättäjistä, jos se ei osaa äänestää muista asioista.
Poliittisessa aktiivisuudessa nousee esiin klassinen muna vai kana -kysymys: ovatko kansalaiset luonnostaan tyhmiä ja apaattisia eivätkä siksi kykene tekemään päätöksiä, vai onko apaattisuus pikemmin seurausta siitä, että kansalaisille ei ole tarjolla poliittisen vaikuttamisen kanavia?
Osallistuvan demokratian puolustajat uskovat mieluummin jälkimmäiseen selitykseen. Eliitin ja eturyhmien varaan laskevat kallistuvat ensimmäiseen vaihtoehtoon."
Mutta kansahan äänestää eduskuntaan julkkiksia, vai voisiko kyseessä olla säännön vahvistava poikkeus. Toisaalta äänestäjät osaavat hoitaa oman elämänsä muitakin osa-alueita ja uusavuttomat jäävät laiskuuttaan nukkuvien puolueeseen.
Joka vuosi monet ihmiset tekevät päätöksen lähteä lomamatkalle. Millä perusteella he osaavat valita lomakohteen itselleen? Eikö olisi parempi, jos joku muu valitsisi lomakohteen heille heidän puolestaan?
Entäpä auton uusiminen? Auton omistaja tekee huoltotarkastuksen perusteella päätöksen vaihtaako auton uuteen vai jatkaako vanhalla vielä vuoden.
Aivan samalla periaatteella ihmiset voivat päättää muistakin asioista. Heille on vain annettava tarpeeksi tietoa asioista, eli juurikin päinvastoin, kuin nykyään valtiovalta toimii.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Dollarin loppu lähestyy
Toinen plagiointi Henriltä.
Yhdysvallat ottaa jälleen velkaa. Sama viime hetkille pitkitetty kuvio on nähty viime vuosina useasti. Kaiken teatraalisuuden ja dramatiikan jälkeen ei ollut vaikea arvata, että Yhdysvaltojen velkakattoa on jälleen nostettu ja kaikki on taas hyvin. Vai onko sittenkään? Onko alkoholisti kunnossa, jos hänelle klinikalla tarjottaisiin vieroitusoireisiin muutamaa ryyppyä. Enää yksi, noh vielä toinen ja sitten kolmas, mutta sen jälkeen kaikki olisi hyvin. Velkakattoa realistisempi termi olisi velkatavoite, koska kattoa on nostettu vuoden 1960 jälkeen lähes 80 kertaa, eikä loppua ole näkyvissä. Presidentti Obama vakuutti keskushallinnon sulun aikaisissa tiedotustilaisuuksissaan maan aina hoitavan maksuvelvollisuutensa ja maksavan laskunsa ja siksi velkakaton nosto olisi tärkeä esimerkki ja viesti muulle maailmalle fiskaalisesta vastuunottamisesta.
Mutta, jos maa kykenisi maksamaan laskunsa, senhän ei tarvitsisi ottaa lisää velkaa? Samalla tavoin, kuin jos maksat Visa-laskusi Mastercardillasi, et pääse velkakierteestäsi hevillä eroon. Oikeastaan tällä hetkellä Yhdysvallat maksaa Visa-laskuaan samalla Visalla, koska se selvittää laskunsa keskuspankille (Fedille) uudestaan samaiselta keskuspankilta lainaten. Uskaltaisinkinrohkeasti jopa väittää, ettei moisesta kierteestä ole mahdollista päästä kuiville ottamalla lisää velkaa. Obaman toimesta olisikin ollut totuudenmukaisempaa myöntää, että jos velkakattoa ei nosteta, toisin sanoen jos maa ei lainaa lisää rahaa Fediltä ja ulkomaisilta rahoittajilta, heidän on julistettava itsensä maksukyvyttömiksi.
Todellinen hyökyaalto ja rysäys on kuitenkin vielä edessäpäin ja se sen koko kasvaa joka kerta, kun maa kieltäytyy myöntämästä ongelmaa. Illuusiota hyvästä ja kirkkaasta tulevaisuudesta pitää yllä maan keskuspankki, joka on jo vuosia pitänyt korkoja teennäisen alhaalla. Näin tehdessään se on hyvistä tarkoitusperistään huolimatta onnistunut olemaan yksi pääsyyllisistä 90-luvun lopun itkuplaan ja 2008 vuonna puhjenneeseen asuntokuplaan. Myöskään setelirahoitusohjelma (Quantitive Easing) ei ole toiminut. Painamalla lisää rahaa tyhjästä keskuspankki ei lopulta kykene aiheuttamaan muuta kuin inflaation, joka syö dollarin arvoa päivä päivältä enemmän.
Seuraava kupla tulee olemaan kaikkien kuplien äiti ja kutsun sitä hallintokuplaksi. On ymmärrettävää ja suorastaan luonnollista, että eri medioissa naureskellaan moisille varoitteluille, sillä onhan dollarin asema markkinoilla edelleen hyvä. Ja loppujen lopuksi, jos mikään muu ei enää auta, maahan voi pistää paperikoneet entistä kovempaan käyttöön ja painaa lisää rahaa. Ulkomaiset sijoittajat, muun muassa Kiina ja Venäjä, omistavat Yhdysvaltojen valtionvelkaa 5,6 triljoonan edestä, mutta jossain vaiheessa he tulevat huomaamaan, ettei Yhdysvallat kykene maksamaan laskujaan muuten kuin velalla ja heidän omistamansa dollarit tulevat olemaan aina vain arvottomampia. Kun ulkomaiset sijoittajat alkavat menettää uskoaan dollariin, on dollarin loppu lähellä. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka pitkään Yhdysvaltojen velkatupee pysyy paikoillaan tuulien yltyessä ja millaisiin ratkaisuihin lopussa päädytään. Päätyykö keskuspankki painamaan dollarin hyperinflaation ja unholan partaalle vai myöntyykö se nostamaan korkoja aiheuttaen valtavan todellisuusiskun valtion kasvoille. Kumpikaan ratkaisuista ei ole helppo tai kivuton, mutta jälkimmäinen on ehdottomasti vastuullisempi. Kyllä, Yhdysvallat ja sitä kautta koko maailma tulee ajautumaan valtavaan lamaan, mutta halvan rahan ja velan ottamisen aikana tehdyt virheet korjataan tuolloin. Vakavasta sairaudesta paraneva potilas joutuu hetken aikaa nauttimaan pahanmakuista lääkettä, mutta loppujen lopuksi hänen on se jossain vaiheessa kulautettava alas, jos hän haluaa selvitä. Koska ja keneltä löytyy poliittista kanttia myöntää välttämätön ja tehdä, mikä on oikein?
Yhdysvallat ottaa jälleen velkaa. Sama viime hetkille pitkitetty kuvio on nähty viime vuosina useasti. Kaiken teatraalisuuden ja dramatiikan jälkeen ei ollut vaikea arvata, että Yhdysvaltojen velkakattoa on jälleen nostettu ja kaikki on taas hyvin. Vai onko sittenkään? Onko alkoholisti kunnossa, jos hänelle klinikalla tarjottaisiin vieroitusoireisiin muutamaa ryyppyä. Enää yksi, noh vielä toinen ja sitten kolmas, mutta sen jälkeen kaikki olisi hyvin. Velkakattoa realistisempi termi olisi velkatavoite, koska kattoa on nostettu vuoden 1960 jälkeen lähes 80 kertaa, eikä loppua ole näkyvissä. Presidentti Obama vakuutti keskushallinnon sulun aikaisissa tiedotustilaisuuksissaan maan aina hoitavan maksuvelvollisuutensa ja maksavan laskunsa ja siksi velkakaton nosto olisi tärkeä esimerkki ja viesti muulle maailmalle fiskaalisesta vastuunottamisesta.
Mutta, jos maa kykenisi maksamaan laskunsa, senhän ei tarvitsisi ottaa lisää velkaa? Samalla tavoin, kuin jos maksat Visa-laskusi Mastercardillasi, et pääse velkakierteestäsi hevillä eroon. Oikeastaan tällä hetkellä Yhdysvallat maksaa Visa-laskuaan samalla Visalla, koska se selvittää laskunsa keskuspankille (Fedille) uudestaan samaiselta keskuspankilta lainaten. Uskaltaisinkinrohkeasti jopa väittää, ettei moisesta kierteestä ole mahdollista päästä kuiville ottamalla lisää velkaa. Obaman toimesta olisikin ollut totuudenmukaisempaa myöntää, että jos velkakattoa ei nosteta, toisin sanoen jos maa ei lainaa lisää rahaa Fediltä ja ulkomaisilta rahoittajilta, heidän on julistettava itsensä maksukyvyttömiksi.
Todellinen hyökyaalto ja rysäys on kuitenkin vielä edessäpäin ja se sen koko kasvaa joka kerta, kun maa kieltäytyy myöntämästä ongelmaa. Illuusiota hyvästä ja kirkkaasta tulevaisuudesta pitää yllä maan keskuspankki, joka on jo vuosia pitänyt korkoja teennäisen alhaalla. Näin tehdessään se on hyvistä tarkoitusperistään huolimatta onnistunut olemaan yksi pääsyyllisistä 90-luvun lopun itkuplaan ja 2008 vuonna puhjenneeseen asuntokuplaan. Myöskään setelirahoitusohjelma (Quantitive Easing) ei ole toiminut. Painamalla lisää rahaa tyhjästä keskuspankki ei lopulta kykene aiheuttamaan muuta kuin inflaation, joka syö dollarin arvoa päivä päivältä enemmän.
Seuraava kupla tulee olemaan kaikkien kuplien äiti ja kutsun sitä hallintokuplaksi. On ymmärrettävää ja suorastaan luonnollista, että eri medioissa naureskellaan moisille varoitteluille, sillä onhan dollarin asema markkinoilla edelleen hyvä. Ja loppujen lopuksi, jos mikään muu ei enää auta, maahan voi pistää paperikoneet entistä kovempaan käyttöön ja painaa lisää rahaa. Ulkomaiset sijoittajat, muun muassa Kiina ja Venäjä, omistavat Yhdysvaltojen valtionvelkaa 5,6 triljoonan edestä, mutta jossain vaiheessa he tulevat huomaamaan, ettei Yhdysvallat kykene maksamaan laskujaan muuten kuin velalla ja heidän omistamansa dollarit tulevat olemaan aina vain arvottomampia. Kun ulkomaiset sijoittajat alkavat menettää uskoaan dollariin, on dollarin loppu lähellä. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka pitkään Yhdysvaltojen velkatupee pysyy paikoillaan tuulien yltyessä ja millaisiin ratkaisuihin lopussa päädytään. Päätyykö keskuspankki painamaan dollarin hyperinflaation ja unholan partaalle vai myöntyykö se nostamaan korkoja aiheuttaen valtavan todellisuusiskun valtion kasvoille. Kumpikaan ratkaisuista ei ole helppo tai kivuton, mutta jälkimmäinen on ehdottomasti vastuullisempi. Kyllä, Yhdysvallat ja sitä kautta koko maailma tulee ajautumaan valtavaan lamaan, mutta halvan rahan ja velan ottamisen aikana tehdyt virheet korjataan tuolloin. Vakavasta sairaudesta paraneva potilas joutuu hetken aikaa nauttimaan pahanmakuista lääkettä, mutta loppujen lopuksi hänen on se jossain vaiheessa kulautettava alas, jos hän haluaa selvitä. Koska ja keneltä löytyy poliittista kanttia myöntää välttämätön ja tehdä, mikä on oikein?
Tilaa:
Kommentit
(
Atom
)