Suorasta demokratiasta

Keskusteltaessa suorasta demokratiasta ja kansalaisaloitteista tuli esille yksi mielipide, jonka mukaan kaikkista asioista ei tulisi sallia kansalaisaloitteen keräämistä. Jotkin asiat ovat mahdottomia toteuttaa.
Esimerkiksi Greenpeace voisi alkaa keräämään nimiä suomalaisaktivistin vapauttamiseksi Venäjältä. Tällöin GP aiheuttaisi tuhoa luonnolle tulostaessaan suuren määrän esitäytettyjä kannattajakortteja sekä kuluttaa energiaa ja muita resursseja asian puolesta, johon Suomen valtiolla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta puuttua.

Mutta kuka tekee sen päätöksen, mitä asioita ei päästetä kansalaisaloitteeksi asti? Asiaa voisi alkaa miettiä siltä kannalta, jos asiasta päättäisi henkilö, joka on asioista kanssasi eri mieltä. Hän voisi aivan hyvin sallia ne asiat, jotka sinä kieltäisit ja kieltää ne asiat, jotka sinä haluaisit kansanäänestykseen.
Vaikka se tuntuisikin turhan rajulta, että kaikesta saa tehdä aloitteita, voi miettiä asiaa siten, että miltä tuntuisi, jos sinulle tärkeiden aioiden esiintuonti kiellettäisiin.
Onkin paljon haitallisempaa ruveta estämään jonkin asian ajamista, kuin sallia kaikki. Jos jonkin asian käsittely kielletään, asiassa olevia ongelmia ei voida korjata.

Entä, kun valtion hallinto ei voi toimia, jos kaikesta pienistäkin asioista äänestetään. Esimerkiksi, jos naapuritalon asukas on sitä mieltä, että talojen välissä oleva liikennemerkki osoittaa liikaa heidän taloaan kohti.

Tämän asian hoitamiseksi kansalaisaloite onkin ehdoton. Kaikkia pieniä asioita ei ole järkevää alistaa kansanäänestykseen, joten kansalaisaloite toimii ns. mitättömien asioiden puskurina. Aloitteen on saatava tarpeeksi suuri määrä kannatusta taakseen, jotta asia pääsee kansanäänestyskierrokselle. Jos esimerkin mukainen, yhden liikennemerkin asento, on kansalaisten mielestä tärkeä asia, se saa kannatusta, muuten se ei saa.
(ps. Jos mielestäsi jokin liikennemerkki on väärin asennettu, siitä kannattaa ilmoittaa kunnalle. ;) )

Entä kuka maksaa aloitteiden keräämisen? Mistä se raha otetaan?

Kansalaisaloitteiden keräämiselle voi aloitteen tekijä laittaa projektiin omaa rahaansa tai pyytää lahjoituksia muilta ihmisiltä, se menee puhtaasti talkootyönä. Jos katsoo nyt kansalaisaloite.fi palvelussa olevia aloitteita, lähes jokaiselle on merkattu, ettei taloudellista tukea aloitteella ole.

Muita asiaan liittyviä kysymyksiä ja jokin mielestäsi puuttuu, voit laittaa Muutokselle postia. http://www.muutos2011.fi/suorademokratia/usein-kysytyt-kysymykset/

Suoran demokratia selitys Muutos 2011:n sivuilla. http://www.muutos2011.fi/suora-demokratia/

Pieni ajatus suvaitsevaisuudesta

Tässä Yrjöperskeleeltä hyvä kirjoitus. Lukijat pääsevät kurkistamaan suvaitsevaisen ajatusmaailman sisään.

Kunpa osaisikin laittaa ajatuksensa tekstiksi yhtä hyvin. Mutta siitä huolimatta ajatus, joka nousi mieleeni, tai paremminkin ajatus selkeytyi sanoiksi.

Suomessa ns. suvaitsevaiset, monikulttuurisuutta ihannoivat ihmiset, ovat samanlaisia, kuin olivat etelävaltojen puuvillaplantaasien omistajat. Aivan samoin, kuin orjat joutuivat raatamaan plantaasiherrojen hyväksi, tuottaen näille varallisuutta, maahanmuuttajat tuottavat suvaitsevaisille "moraalista" vaurautta alistumalla suvaitsevaisten nukkekotileikkeihin. Ja aivan samoin, kuin plantaasiherrat paistattelivat orjien luoman varallisuuden velokeilassa kutsuilla, suvaitsevaiset paistattelevat maahanmuuttajien luoman moraalisäteilyn valokeilassa poliittisen eliitin tapahtumissa.

Kuten orjan ei sopinut nousta asemastaan ylemmäs, ei mamunkaan tule hankkiutua asemaan, jossa hän tuottaa tuloja valtiolle enemmän kuin kuluttaa. Suvaitsevaisten mielestä mamun tulee pysyä tehtävissä, jossa hän on valtion ylläpidettävänä ja siten luo moraalisäteilyä häntä suvaitseville ihmisille.

Suvaitsevaisille kaikkein pahinta on, jos mamu sopeutuu yhteiskuntaan, löytää tuottavan työn ja alkaa maksaa veroja, sillä silloin moraalisäteilyn tuotto lakkaa ja suvaitsevainen ei tunne enää itseään yhtä arvokkaaksi.

Lain selkeys ja tasapuolisuus

Uusimmassa kirjoituksessaan Jussi Halla-aho laittoi esille kaksi lakialoitetta. Mieleeni nousi - jälleen kerran - eräs asia.

"Oikeusvaltiossa lakitekstin on oltava niin selkeä ja rajaava, että ihminen tekoon ryhtyessään tietää, onko kyseinen teko sallittu vai ei."

Jos vain lakimiehet voivat tulkita lakia, ihmistä ei voida pidättää saati tuomita mistään rikoksesta, koska he eivät voineet tietää sen olevan laitonta. Jokaisen täytyy olettaa olevan liikkeellä vilpittömin mielin, teki hän mitä tahansa, mikä puolestaan romuttaa koko lain tarkoituksen.

"Perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden näkökulmasta tällainen valikoiva lainsuoja on kestämätön riippumatta siitä, onko kyse lainsäätäjän alkuperäisestä tarkoituksesta vai ainoastaan liian väljän lainsäädännön mahdollistamista tulkinnoista."

Jos laki ei ole jokaiselle sama, laki menettää merkityksensä. Tavallisen ihmisen kannalta on aivan yhdentekevää noudattaako hän lakia vai ei, sillä hänet tuomitaan joka tapauksessa. Ja jos tuomion saa kuitenkin, niin miksi noudattaa edes sitä mikä on moraalisesti oikein.

Lain ja valtion legitimiteetin kannalta nuo molemmat ovat kestämättömiä asioita.

Urpilainen, vastuunkanto ja vakuudet

Se kova huuto ja valitus siitä, että Perussuomalaiset eivät ottaneet vastuuta, kun eivät menneet hallitukseen.
Nyt hallitusvastuuseen menneet eivät itse ota minkäänlaista vastuuta tekemistään virkavirheistä.
Yle uutisoi: Urpilainen ja Katainen sysäävät vastuuta virkamiehille – "Virkamiesten tulkinta tilanteesta"

Vai pitäisikö sanoa virkarikoksista?
Asiakirjoja salaillaan ja kansalaisille valehdellaan. Aiemmin talousasiantuntijat arvioivat vakuudet niin heppoisiksi, etteivät ne toteutuessaan hyödyttäisi Suomea mitenkään ja ovat yhtä tyhjän kanssa.
Yhtä tyhjän kanssa ne ovatkin, sillä nyt on paljastunut, että vakuudet olivat sumutusta alunperinkin.
HS: Urpilaisen "vakuusjärjestelyssä" ei puhuta vakuuksista mitään

Puoluetuista

Eduskuntapuolueille ja näiden nuorisojärjestöille jaettavat tuet tulisi lopettaa kokonaan. Tuet asettavat eriarvoiseen asemaan eduskunnan ulkopuoliset puolueet, jotka eivät saa tukea poliittiseen toimintaansa.

Suomen taloudellinen tilanne ei ole kovin mieltä nostattava ja säästökohteita etsitään kaikkialta muualta, paitsi puoluetuista, byrokratiasta, kehitysavusta ja maahanmuutosta. Itseasiassa edellä mainittuja asioita pyritään kasvattamaan.

Tasa-arvoisen kohtelun mukaan tuekea tulisi jakaa joko kaikille puolueille tai ei millekkään niistä. Tämän hetkisessä taloustilanteessa on hölmöä jakaa minkäänlaista tukea.
Eivät eduskuntapuolueetkaan tarvitse tukea, niillä on varaa ostaa koko aukeaman täysväri-ilmoituksia kaikkiin paikallisiin lehtiin vaalimainonnassa.

Tuen saanti ei myöskään poista korruptiota ja vaalirahan ottamista muualta tai rahojen kavaltamista omaan käyttöön, kuten olemme saaneet huomata.