Urpilainen, vastuunkanto ja vakuudet

Se kova huuto ja valitus siitä, että Perussuomalaiset eivät ottaneet vastuuta, kun eivät menneet hallitukseen.
Nyt hallitusvastuuseen menneet eivät itse ota minkäänlaista vastuuta tekemistään virkavirheistä.
Yle uutisoi: Urpilainen ja Katainen sysäävät vastuuta virkamiehille – "Virkamiesten tulkinta tilanteesta"

Vai pitäisikö sanoa virkarikoksista?
Asiakirjoja salaillaan ja kansalaisille valehdellaan. Aiemmin talousasiantuntijat arvioivat vakuudet niin heppoisiksi, etteivät ne toteutuessaan hyödyttäisi Suomea mitenkään ja ovat yhtä tyhjän kanssa.
Yhtä tyhjän kanssa ne ovatkin, sillä nyt on paljastunut, että vakuudet olivat sumutusta alunperinkin.
HS: Urpilaisen "vakuusjärjestelyssä" ei puhuta vakuuksista mitään

Puoluetuista

Eduskuntapuolueille ja näiden nuorisojärjestöille jaettavat tuet tulisi lopettaa kokonaan. Tuet asettavat eriarvoiseen asemaan eduskunnan ulkopuoliset puolueet, jotka eivät saa tukea poliittiseen toimintaansa.

Suomen taloudellinen tilanne ei ole kovin mieltä nostattava ja säästökohteita etsitään kaikkialta muualta, paitsi puoluetuista, byrokratiasta, kehitysavusta ja maahanmuutosta. Itseasiassa edellä mainittuja asioita pyritään kasvattamaan.

Tasa-arvoisen kohtelun mukaan tuekea tulisi jakaa joko kaikille puolueille tai ei millekkään niistä. Tämän hetkisessä taloustilanteessa on hölmöä jakaa minkäänlaista tukea.
Eivät eduskuntapuolueetkaan tarvitse tukea, niillä on varaa ostaa koko aukeaman täysväri-ilmoituksia kaikkiin paikallisiin lehtiin vaalimainonnassa.

Tuen saanti ei myöskään poista korruptiota ja vaalirahan ottamista muualta tai rahojen kavaltamista omaan käyttöön, kuten olemme saaneet huomata.

Vesivarannoista

Lukemani blogin kautta tuli vastaan Kauppalehden uutinen, jossa Nestlén pääjohtaja haluaa yksityistää maailman vesivarannot.

Elämisen kannalta vesi on ihmisille yhtä tärkeä, kuin ilma. Jos vesivarannot yksityistetään, tulee vedestä pula, joka puolestaan aiheuttaa kurjuutta.
Yksityistämisen myötä veden hinta nousee. Mieti miltä tuntuisi ostaa pelkästään pullovettä tai joutua maksamaan sama hinta vesijohtovedestä. Pesulla käynti olisi erittäin kallista.

Kuten Talvivaara osoittaa, Nestlen kaltaiset suuret yhtiöt eivät välitä vaikka ympäristö tuhoutuisi. Jos pohjavettä käytetään liikaa, voi kuivuva pohjavesialue hävitä pysyvästi ja lähmepänä merta suolainen merivesi tunkeutua sen tilalle. Joka tapauksessa vesi on menetetty kokonaan.
Ja kuten kaivostoiminnasta voimme nähdä, vesivarojen myynti ei tuottaisi maallemme mitään, vaan ne luovutettaisiin ilmaiseksi. Ja jos jotain saataisiin, yhtiöt myisivät veden meille takaisin ylihinnalla ja ottaisvat rahaa enemmän, mitä ovat sijoittaneet.

Oma kantani on, että vesivaroja ei tule yksityistää. Vesi tulee säilyttää ihmisoikeutena ja vesihuolto kuntien tai vesiosuuskuntien toteuttamana peruspalveluna, johon kaikilla on varaa.

Historia toistaa itseään 3

2000-luvun Suomessa hallitus koittaa piilottaa kustannuksia jakamalla ne useille eri nimikkeille ja useamman eri ministeriön alle. Tavoitteena on, että kuka tahansa ei saisi tietää turhista tuhlailuista. Hallitus uskoo, että kukaan ei tätä huomaa.

Mutta idea ei ole uusi. Sitä on käytetty ainakin Pariisissa, kun vuonna 1853 keisari Napoleon III antoi Georges Haussmannille tehtäväksi kaupungin uudistamisen. Haussmann piilotti aiheuttamansa kassavajeen useiden pienten lainojen alle.
Piilottamisyritys ei kuitenkaan toiminut ja parlamentti pääsi selville todellisen velan kokonaismäärästä.
Haussmann harjoitti myös sisäpiirikauppaa, joka oli myös tuolloin kielletty ja jäi kiinni siitäkin - aivan kuten Suomen hallituksen ministereitäkin 2000-luvulla.
(lähde: Tieteen Kuvalehti Historia 2/2013)

Sanojen sotaa

Katselin juuri Youtubesta videon War of the Words eli sanojen sota. Voin suositella sen katsomista.

Tämä koskee asekeskustelussa niin Yhdysvaltoja, kuin Suomea. Eikä vain asekeskustelua, vaan lähes kaikkea muutakin uutisointia. Suomessa tapahtuu vuosittain keskimäärin kaksi tappoa laillisilla ampuma-aseilla ja laittomiin ei mikään laki vaikuta. Ylivoimaisesti suurin osa tapoista tapahtuu keittiöveitsellä ja tilanteessa, jossa alkoholisoituneet henkilöt tappelevat keskenään.

Medialukutaito olisi tärkeää osata. Kun media tai poliitikko yrittää lietsoa pelkoa virheellisillä termeillä (esim. lähes sarjatulta ampuva ase), ei tavoitteena ole tiedon levitys, vaan keskustelun tyrehdyttäminen. Katsojille tai kuuntelijoille yritetään luoda mielikuva jostain pelottavasta asiasta, kuten sota, ja liittää se demonisoitavaan asiaan, kuten ase.
Jokelan ja Kauhajoen ampujat olivat hakeneet hoitopaikkaa psykiatriselta osastolta, mutta molemmille oli tullut kielteinen päätös määrärahoihin perustuen. Mikään aselainmuutos - edes täyskielto - ei olisi estänyt tekoja. Jos aseita ei olisi ollut saatavilla, olisi teot voitu toteuttaa kotitekoisilla pommeilla tai hankkia happoa ja heitellä sitä kasvoille, kuten yhdessä suunnassa maailmaa tapahtuu vähän väliä.

Kysymys tulisi olla, miksi väärien mielikuvien luoja ei halua parantaa ongelman todellista syytä, vaan rakentaa olkiukkoja asian sivuosassa olevaan esineeseen. Onko päättäjän niin vaikea myöntää olleensa väärässä - mm. mielenterveystyön määrärahojen leikkauksista.

Ongelma termien väärinkäytössä on myös se, että ne kokevat inflaation - laimenevat. Esimerkiksi rasismi tarkoitti ennen rotusortoa, mutta nykyään se on laajennettu koskemaan kaikkia asioita, joista ollaan erimieltä vallassa olevien poliitikkojen kanssa. Rasismin ja fasismin on tarkoitus luoda mielikuva, että henkilö kannattaa Toisen maailmansodan hallintojärjestelmiä, vaikka mitään todellista kytköstä henkilöiden ja ideologioiden välillä ei ole.